Näyttelyt

Eleonoora Lehvonen: Lentävät ja muutama muu

1.–29.11.2024

Olen Jyväskylästä lähtöisin oleva 23-vuotias taiteilija. Tällä hetkellä opiskelen Vapaassa Taidekoulussa taidemaalariksi. Pääsääntöisesti työskentelen öljyväreillä, mutta maalaan myös paljon akvarelli-, sekä akryylimaaleilla. Maalaamisen lisäksi teen myös kolmiulotteisia sekatekniikka teoksia sekä toisinaan veistoksia. Olen myös alkanut yhdistellä valoa osaksi teoksiani. 

Ensimmäinen näyttelyni LENTÄVÄT JA MUUTAMA MUU sisältää kokoelman öljy-, akvarelli-, sekä akryylimaalauksia ja muutaman sekatekniikka teoksen, joiden aiheena ovat pääsääntöisesti lentävät eläimet. Näyttelyssä nähdään rasittava tikka joka herätti meidät keväällä joka aamu. Hauraita ja hentoja perhosia, jotka voivat tuulen mukana ajautua mihin vain tai murskautua ihmisen kämmenen sisään. Sekä teoksia lempieläimistäni lepakoista. Tämä näyttely kertoo heistä.

Yhteystiedot:

Sähköposti: elli.lehvonen@gmail.com
Instagram: elegamiart

Jenni Toivonen: Kanto

18.10.–14.12.2024

Jenni Toivosen näyttely Kanto Hippolyte Korjaamolla tutkii maiseman katoavaisuutta ja muutosta sekä niiden vaikutuksia ihmismieleen ja -kehoon. Näyttelyn keskiössä on taiteilijan syvä kiintymys lapsuudenkotinsa ympärillä hitaasti häviävään luontoon. Metsä, joka on pitkään tarjonnut Toivoselle kuulumisen ja turvan tunteen, on hakkuiden myötä muuttumassa elämän ja kuoleman kiertokulun heijastukseksi, mikä johtaa ympäröivän luonnon – puiden, järvien ja eri lajien – muovaaman identiteetin uudelleenarviointiin.

Sana ”kanto”, joka tarkoittaa sekä puun kantoa että kantamista, viittaa ihmisen ja muiden elämänmuotojen väliseen vastavuoroiseen hoivaan. Keskellä valtakunnallista keskustelua metsien hakkuista ja lajikadosta muuttuvan maiseman vaikutukset näkyvät monissa osissa maata, mutta myös syvällä meissä itsessämme – kodiksi kutsuttu maisema kutistuu tunnistamattomaksi epäpaikaksi. Ekofeministisestä näkökulmasta katsoen Toivonen ajattelee, että kehomme ovat osa näitä paikkoja ja jatke luontoa, joka on kasvattanut meidät, riippumatta siitä, missä olemme.

Yhdysvaltalaisen feminismin teoreetikon ja tieteentutkijan Donna Harawayn mukaan suru on olennainen osa vastekyvyn kasvattamista – se avaa mahdollisuuksia erilaisille reaktioille ja lisää halukkuutta tunnistaa itsensä ulkopuolella olevan maailman olemassaolo. Alkuperäiskansojen uskomusten mukaan edesmenneiden läheisten sielut siirtyvät ympäröiviin puihin, joten tutun metsän menettäminen voi olla verrattavissa rakkaan ihmisen menettämiseen. Osana taiteilijan omaa suruprosessia näyttely tutkii surua väylänä ymmärtää elämän ja kuoleman yhteenkietoutumista.

Rituaalien ja kehollisen työskentelytavan kautta Toivonen pyrkii rakentamaan vastavuoroisuutta ja vahvistamaan yhteyttä maahan. Näyttely koostuu pigmentti- ja hopeagelatiinivedoksista, joissa korostuvat ajan kulumisen ja katoavaisuuden teemat. Teoksissa näkyvällä kudonnalla on rooli hoivan ja osallisuuden ilmaisussa, ja se heijastaa kosmista sekä perinnöllistä lajien välistä toimintaa. Näyttelyn teokset tunnistavat luonnon ja maaperän kehon kodiksi, kytkevät niihin feminiinin voiman ja heijastavat halua palata alkuperäiseen ykseyden tilaan. Kanto toimii sekä protestina kotimaiseman hakkuita ja tuhoamista vastaan että vahvistuksena olemassaolosta: kehosta tulee todistus kuulumisesta.

Jenni Toivonen (s. 1993, Tampere) on valokuvataiteen laajennetulla kentällä työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksensa käsittelevät elämän yhteenkytkeytyneisyyttä, ekologiaa ja katoavaisuutta, joita hän tutkii usein kehon ja maan materiaalisuuksien kautta. Toivonen pyrkii kehollisten menetelmien avulla rakentamaan vastavuoroisuutta ja vahvistamaan yhteyttään maahan ja muihin elämänmuotoihin. Toivonen on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmasta vuonna 2022. Hänen teoksiaan on ollut esillä näyttelyissä Suomessa, kuten Valokuvakeskus Nykyajassa ja Galleria Rajatilassa Tampereella, sekä kansainvälisesti esimerkiksi Copenhagen Photo Festivalissa Tanskassa, Circulation(s) -näyttelyssä Pariisissa ja Encontros da Imagem -festivaaleilla Portugalissa. Toivonen on myös valittu yhdeksi FUTURES Nordic Talent 2024 -palkinnon saajista.

Taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet: Koneen Säätiö, Niilo Helanderin Säätiö ja Paulon Säätiö. Pimiötyöskentelyä projektin parissa ovat tukeneet Nordic Analog Network, Ljósmyndaskólinn sekä SIM Residency (Reykjavik, Islanti).

Toivo Heinimäki: Rapid Eye Movement vol. III, 2023

Hippolyte Korjaamo

Hippolyte Korjaamo sijaitsee Kulttuurikeskus Korjaamolla, Töölössä lähellä Kansallisoopperaa, osoitteessa Töölönkatu 51 a-b, 00250 Helsinki. Näyttelytila jakautuu kahteen eri ripustusseinään ns. galleriakäytävällä. Seinät ovat n. 9,5m leveitä ja 5,3m korkeita. (huom! ks. elokuvateatterin hätäuloskäynnin sijainti kuvista ja pohjapiirroksesta). Näyttelytiloihin tulee luonnonvaloa tilan päädyssä olevista ikkunoista. Tila on mahdollista valaista kiskoissa liikuteltavilla spottivalaisimilla. Tilassa ei ole valvontaa eikä näyttelykohtaista ylläpitoa henkilökunnan puolesta. Korjaamo voi järjestää näyttelyn tiloissa myös omia yleisötapahtumia ja yksityistilaisuuksia näyttelyn aikana.

Näyttelyjaksojen pituudet vaihtelevat 1-2 kuukauden välillä, johon sisältyy myös ripustus-, purku- ja avajaispäivät. Avajaiset pidetään pääsääntöisesti näyttelyn ensimmäistä aukiolopäivää edeltävänä torstaina.

Valokuvataiteilijoiden liitto aloitti vuoden 2020 alusta yhteistyön Kulttuuritehdas Korjaamon kanssa. Yhteistyö mahdollistaa molempia organisaatioita hyödyttävien tapahtumien ja sisältöjen tuottamisen sekä esittämisen uudessa kontekstissa ja tiloissa. Korjaamolla vierailee normaalitilanteessa vuosittain runsaat 100 000 kävijää yleisö-, kulttuuri- ja yritystapahtumissa. Hippolyte Korjaamo jalkauttaa valokuvataiteilijoiden näyttelyt ja tuottamat sisällöt osaksi helsinkiläistä kulttuurikenttää entistä vahvemmin.

Tutustu Hippolyte Korjaamon näyttelyaikahakuun ja tiloihin tarkemmin sivulla hippolyte.fi/korjaamo

Hippolyte Korjaamon menneet näyttelyt löytyvät tältä sivulta!